Valistusta nuorisolle

Runoilija J.H. Erkko ja maamies Matti Sippola,
nuorisoseura-aatteen soihdunkantajat

Joulun alla 1898 Hra Maamies Matti Sippola sai korean postikortin Cannesista. Siinä oli herrasväkeä pasteerailemassa palmujen reunustamalla rantakadulla. Näin kaukaista postia tuli harvemmin Kauhavalle, ja monen välikäden kautta se kulkikin, ennen kuin oli Sippolan itsensä luettavissa: "Veli Matti. Lehdestä luin, että äskettäin viiskymmentä täytit. Elä vielä viiskymmentä valolle ja nuoruudelle. Afrikan aalloilta, etelätuulelta ja lakastumattomalta kesältä tervehtii Sinua pohjolaa kaipaava veljesi J.H.E."

Lähettäjä oli Matti Sippolan ikä- ja aatetoveri, runoilija J.H. Erkko, joka Ranskan Rivieralla käyskellessään varmasti pohti omaa lähestyvää 50-vuotispäiväänsä tulevan tammikuun 16. päivänä. Kummankin syntymästä on siis 150 vuotta.

Erkko oli saanut tietonsa hänelle lähetetystä Päivälehdestä, jossa oli selostus Kauhavan Nuorisoseuratalolla järjestetyistä Sippolan 50-vuotisjuhlista. Omaa syntymäpäiväänsä koskevat huomionosoitukset Erkko sai niin ikään lukea Rivieran leudossa ilmanalassa, jossa hän oli pitkään hoitamassa terveyttään. Yrjö Veijolan Päivälehdessä kirjoittamassa J.H. Erkolle hänen täyttäessään 50 vuotta Tervehdys Pohjolasta etelään -runossa oli kaikkiaan kuusi säkeistöä.

Sippolaa ja Erkkoa yhdisti valistus- ja nuorisoseuratyö. Erkko toimi kirjailijanuransa alussa opettajana ja kansanvalistustyön aktivistina. Hän piti nuorisolle lukusalia, järjesti ohjelma- ja keskustelutilaisuuksia, puhetaidon kursseja ja toimitti Viipurissa ilmestynyttä Ilmiö-lehteä, jota pidetään myöhemmin perustetun nuorisoseuralehti Pyrkijän esikuvana. Hänen kirjoittamistaan runoista, lauluista, draamoista ja näytelmistä tuli nuorisoseurojen ohjelma-suosikkeja.

Sippola oli kulkenut samoja nuorisovalistuksen latuja. Hänelläkin oli kokemusta opettajana, sanomalehtimiehenä, pakinoitsijana, arkkiviisujen kirjoittajana ja ohjelmanikkarina. J.H. Erkko jäi historiaan "nuorten laulujen laulajana", Matti Sippola miehenä, joka vuonna 1881 perusti Suomen ensimmäisen nuorisoseuran, Kauhavan Nuorisoyhtiön.

Saamansa postikortin maamies Sippola pani visusti talteen. Hän oli tutustunut Erkkoon edelliskesänä Tampereella pidetyssä Suomen Nuorison Liiton kokouksessa, jossa Erkon kuuluisa juhlaruno Nuorten liitto ensi kerran esitettiin. Suosio oli niin valtava, että tekijää kannettiin riemusaatossa ympäri salia. Näissä hehkuvissa tunnelmissa solmittu ystävyys jatkui kirjeenvaihtona, josta kuriositeettina voi mainita Sippolan sairastelevalle runoilijaystävälleen välittämät sinisavihoitoa koskevat ohjeet.

Matti Sippola syntyi Kauhavan Alakylässä lokakuun 17. päivänä 1848. Hänen juurensa olivat lujasti kiinni maassa, sillä talonpoikainen suku oli asunut Kauhavalla jo 1550-luvulta alkaen. Lapsena hän sairasteli ja jäi varsin hinteläkasvuiseksi, mutta sisua ja tiedonhalua riitti. Kauhavan kappalaisena oli edistyksellinen mies, J.H. Keckman, joka piti kyläkirjastoa ja eräänlaista sunnuntaikoulua, jossa kristillisten asioiden ohella käsiteltiin yleissivistäviä ja kansallisia aiheita. Sieltä Matti Sippola luultavasti sai kimmokkeen tulevaan toimintaansa.

Rippikoulun käytyään Sippola toimi kiertokoulun opettajana ja avusti pitäjäläisiä virallisten papereiden, kuten anomusten, laatimisessa. Koska hänestä ei heikon  terveytensä vuoksi ollut talonpitäjäksi, hän hankki kaivertajan ammatin. Hän kulki hevoskyydillä pitkin pitäjiä tilaustöitä tehden. Matkoillaan hän seurasi valppaasti ympäristönsä tapahtumia ja raportoi niistä sanomalehtiin. Hän oli erittäin taitava, useissa näyttelyissä palkittu ammattimies, jolle aatelisetkin uskoivat pöytähopeansa ja sinettisormuksensa kaiverrettavaksi. Luonteeltaan avoimena ja juoheana juttu- ja kaskunikkarina hän solmi helposti suhteita eri yhteiskuntapiireihin. Hänellä oli tuttuja joka pitäjässä isännistä vallesmanneihin, pappeihin ja valtiopäivämiehiin.

Kauhava oli Sippolan nuoruusvuosina Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkareitten  juopottelu- ja taistelutannerta. Etenkin Kauhavanjoen yli johtava Pernaan silta, jossa Kauhavan, Lapuan ja Härmän häjyt iskivät yhteen. Keckmannin sunnuntaikoulun yhteiskunnallisten oppien kannustamana Sippola yritti jo 1873 herättää nuorisossa kiinnostusta sävyisämpiin harrastuksiin. Hän tarjosi Pernaan sillan lähellä olevaa mökkiään tanssipaikaksi sekä järjesti arpajaisia ja hupi-iltoja, joissa pääasiassa itse esiintyi ohjelmansuorittajana.

Aika ei ollut kuitenkaan vielä kypsä, ja hyvä yritys kuivui kokoon. Sippolan elämään tuli uusia virikkeitä, kun hän tapasi Ylistaron kirkonvartijan tyttären Maria Josefiina Silferbergin ja meni tämän kanssa naimisiin 1874. Perheeseen syntyi ajan mittaan kaksitoista lasta, joiden nimenvalinnassa isän aatteellisuus sinetöityi: Juho Wiljami, Saima Katariina, Yrjö Väinö, Jalo Ilmari, Toivo Oppi Onni, Ahto Armas Ilo, Kalervo Kuudes Veikko, Matti Vilkas Tapio, Ilmi Ilona, Elma Sanelma, Siro Aarne, Aimo Urho.

Perheenelättäjän oli tehtävä riuskasti töitä. Kaivertajan ammatin ohella Sippola ahkeroi maalarina, suutarina, puuseppänä, kalastajana, väliaikaisena kiertokoulun opettajana, tukkimiehenä ja kauppamiehenä. Hän oli matkoillaan tutustunut Alavuden kirkkoherran poikaan, Gustaf Laurentius Stenbäckiin, joka oli suomentanut nimensä Lauri  Kivekkääksi ja joka toimi kotiseudullaan kansalaisaatteen lietsojana järjestämällä muun muassa kansanjuhlia.

Tällaiseen Kuortaneella kesällä 1879 järjestettyyn tilaisuuteen Matti Sippolakin osallistui ja sai sieltä kipinän. Kauhavalle oli tullut muutama vuosi aikaisemmin opettajaksi Jyväskylän seminaarista valmistunut Kaarlo Kunelius, jonka ansiosta muun muassa Sippolan sukulaispojat Juho Heikki Kala ja Yrjö Näykky sekä talollisen pojat Kustaa Pernaa ja Kustaa Fräntilä pääsivät jatkamaan opintojaan Jyväskylän lyseoon.

Kun pojat jouluna 1880 tulivat kotiinsa lomalle, otti Sippola heidän kanssaan puheeksi nuorisoseuran perustamisen. Asia vatvottiin kevättalvella kirjeitse, ja juhannuksena 1881 pidettiin perustava kokous.

Nuorisoseuran nimeksi tuli Kauhavan Nuorisoyhtiö ja tunnuslauseeksi "valoa kansalle". Puheenjohtaja Matti Sippola - tuolloin 32-vuotias - asetti yhdistyksen päämääräksi kansan valistamisen ja väkivallan vastustamisen. Käytännössä se merkitsi sitä, että nuorisolle järjestettiin mielekästä vapaa-ajan ohjelmaa, kuten laulu- ja lukuiltoja, ohjelmallisia huivitilaisuuksia, seuraleikkejä, näytelmiä ja kuvaelmia.

Ensimmäinen nuorisoiltama pidettiin Kauhavan kansakoululla elokuun 7. päivänä. Sippola organisoi ohjelmaa, vaimo hoiti puffettia. Tilaisuudessa esitettiin muun muassa Kiven näytelmä Kihlaus. Kangertelematta ei "valoa kansalle" -aate levinnyt. Ensimmäisen vuoden aikana Kauhavan Nuorisoyhtiöstä erotettiin kaksikymmentä jäsentä juopottelun tähden.

Sippolan puheenjohtajuus jäi sillä erää lyhyeksi, sillä hän ryhtyi maakauppiaaksi. Kauhavalla oli kuitenkin toiminnan jatkajana opettaja Kunelius. Seuraavana vuonna Sippola perusti Vimpeliin sisaryhdistyksen ja samana vuonna maakunnallisen Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran. Sieltä aate levisi muihinkin maakuntiin. Ensimmäinen kaupunkinuorisoseura perustettiin Vaasaan 1885. Senkin aloitteentekijänä oli Matti Sippola, joka epäonnisen kauppiasuransa jälkeen oli saanut työpaikan vasta perustetun Vaasan suomalaisen lyseon vahtimestarina.

Sippolan toiminta yhteiskunnallisten uudistusten levittäjänä kansan keskuuteen oli jo saanut valtakunnallista huomiota ja arvonantoa. Hän piti tiivistä yhteyttä Minna Canthiin ja toimi muun muassa tämän Vapaita aatteita -lehden asiamiehenä. Hän kokosi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle kansansatuja, loitsurunoja ja kansanparannuskeinoja. Kun Helsinkiin oli 1883 tehtailija V.J. Wrightin aloitteesta perustettu työväenyhdistys, ryhtyi Sippola puuhaamaan sellaista Vaasaankin.

Vuonna 1884 perustettu Vaasan Työväenyhdistys on Suomen ensimmäinen työväenyhdistys, jolla oli senaatin vahvistamat säännöt. Seuraavaksi Sippola perusti Suupohjan Työmies-lehden ja tuli samalla juntanneeksi työmies-käsitteen yleiseen käyttöön. Hänen mielipiteittensä radikaalisuus alkoi olla liikaa Vaasan suomalaiselle lyseolle, ja hänen oli luovuttava vahtimestarin virastaan.

Sippola palasi Kauhavalle nähdäkseen, että hänen perustamansa nuorisoseuran toiminta oli sammunut. Sen hän viritti uuteen eloon, perusti seudulle työväenyhdistyksen, viljeli pientilaansa, kirjoitteli lehtiin. Hän matkusti tiuhaan Kauhavan ja Helsingin väliä. Monet senaatin jäsenet ja virkamiehet olivat hänen tuttujaan.

Matti Sippola ehti nähdä nuorisoseuratalo Toivolan nousevan kotiseudulleen. Hänen virittämänsä aate kukoisti. Vuonna 1898 Suomessa oli jo 158 paikallista seuraa ja niissä yli 12 000 jäsentä. Vuonna 1905 seuroja oli 526 ja jäseniä 40 000.

 Sippola osallistui moniin valtakunnallisiin nuorisotapahtumiin ja vieraili mielellään puhujana oman maakuntansa nuorisoseuroissa. Hän oli marraskuussa 1906 matkalla Ylistaroon nuorisoseurajuhliin, kun hän kuuli, että J.H. Erkko oli kuollut. Sippola astui yleisön eteen ja piti kauniin muistopuheen ystävälleen. Sen päätteeksi laulettiin J.H. Erkon Kansalaislaulu, Olet maamme, armahin Suomenmaa, josta oli tullut nuorisoseurojen tunnuslaulu. Kiitokseksi laulujen, runojen ja näytelmien tekijälle Suomen nuorisoseurat pystyttivät J.H. Erkon haudalle muistopatsaan.

Matti Sippola kuoli 1908 Kauhavalla, ja sai aikanaan hänkin patsaan haudalleen. Lapsensa hän oli pannut opintielle. Kahdesta tyttärestä ja neljästä pojasta tuli opettajia, kahdesta pojasta rakennusmestareita, kolmesta jääkäriupseereja. Hänen jälkeläisiään on seitsemännessä sukupolvessa jo neljättäsataa, kaukaisimmat Amerikassa ja Kanariansaarilla.

Matti Sippolan elämäntyö nuoriso- ja työväenaatteen sekä erilaisten sivistyksellisten harrastusten virittäjänä kansan keskuudessa on ansainnut historiansa, ja sellaisen toimittamiseksi vuonna 1995 perustettu Sippolan sukuseura paraikaa kokoaa tietoa. Viimeksi asia oli esillä, kun Matti Sippolan syntymän 150-vuotismuistoa vietettiin lokakuussa Kauhavalla.

 J.H. Erkon syntymän 150-vuotismuistojuhlan kunniaksi Päivälehden arkistosäätiö ja Orimattilan taidemuseo järjestävät yhteistyönä runoilijan elämäntyötä koskevan näyttelyn. Tammikuun 16. päivänä yleisölle avattavassa näyttelyssä on valokuvia ja piirroksia J.H. Erkon elämän vaiheilta, otteita hänen kirjeistään ja kirjallisesta tuotannostaan sekä valokuvia hänen näytelmiensä esityksistä Suomalaisessa teatterissa ja Kansallisteatterissa.

J.H. Erkko julkaisi kolme Kalevala-aiheista runodraamaa, Aino 1893, Kullervo 1895 ja Pohjolan häät 1902, joista viimeksi mainittu oli Kansallisteatterin vihkiäisjuhlanäytelmä. Jos vain laulaa saan - J.H. Erkko 150 vuotta -näyttely Orimattilan taidemuseossa jatkuu elokuun loppuun saakka.

Sunnuntaina 20. joulukuuta 1998

Anu Seppälä /  Helsingin Sanomat




Tästä digitaalisesta julkaisusta vastaa
Jarmo Haapamäki
64030 Hälleforsnäs, Ruotsi
E-postiosoitteeni:
suku@jarmos.se

Aloitussivulle
Lue vieraskirjaa
Kirjoita vieraskirjaan